All posts by : admin

Suomi on aina ollut tunnettu vastuullisesta taloudenpidosta. Nyt olemme pisteessä, jossa tätä vastuullisuutta jälleen mitataan. Julkinen talous näyttää pitkälle tulevaisuuteen alijäämäiseltä, mikäli mitään ei tehdä. Suomen velkataakka on myös kasvanut kovalla vauhdilla ja suunta on huolestuttava, vaikka iso osa viime vuosien velasta onkin otettu perustellusti poikkeuksellisten kriisien hoitoon.

Julkinen talous pitää saada takaisin kestävälle uralle ja velkaantuminen taittumaan. Tässä on kysymys sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Siitä millaisessa kunnossa jätämme Suomen tuleville sukupolville. Sopeutustyö pitää aloittaa seuraavalla vaalikaudella, mutta kaikkea ei voi tehdä yhden vaalikauden aikana. Toimenpiteet eivät saa olla liian rajuja ja nopeita, jotta tavalliset suomalaiset eivät kärsi kohtuuttomasti. 

Osa sopeuttamisesta pitää tehdä menosäästöinä, mutta tarkasti harkiten. Menosäästöjen rinnalla pitää panostaa talouskasvuun ja parempaan työllisyyteen. Hyvällä talouskasvulla ja korkeammalla työllisyysasteella voidaan pienentää muuta sopeutustarvetta. Julkisen talouden sopeuttamisessa pitää hyödyntää kaikkia käytettävissä olevia keinoja ja huolehtia siitä, että sopeuttaminen tehdään oikeudenmukaisesti.

Tulevat sukupolvet, meidän lapsemme ja lapsenlapsemme, odottavat meiltä vastuullista taloudenhoitoa. Meidän päätöksillämme ratkaistaan se, millainen taakka tuleville sukupolville jää kannettavaksi. 

Hälsovården är i kris! Under de senaste månaderna har rapporterna om den kaotiska situationen på jourerna regnat in, den senaste gällande Borgå sjukhus. 

Överallt är det frågan om samma problem: patienterna kommer inte vidare från jourerna för att både specialsjukvårdens och primärhälsovårdens avdelningsplatser är fulla. Avdelningarna kan i sin tur inte tömmas då det inte finns platser på vare sig vårdhem eller inom hemvården.

Hur hamnade vi här? Situationen är ett resultat av kortsiktigt beslutsfattande och en åldrande befolkning. Behovet av vård ökar med en äldre befolkning, men trots det har man det senaste årtiondet minskat platserna på bäddavdelningar med 25 procent, dragit in verksamheten vid flera regionsjukhus och samtidigt struntat i att lyssna på signalerna från vårdpersonalen. 

Arbetsförhållandena är dåliga och lönen motsvarar inte det en högtutbildad borde förtjäna. Arbetet är tungt, både psykiskt och fysiskt. Utbildade människor lämnar branschen, av alla ovannämnda orsaker. Vi måste lyssna till personalen och inkludera dem bättre i planeringen av deras arbetsvardag. 

Om vi inte lyckas ändra kursen inom vården kommer rätten till hälsa och liv att äventyras. Den rätt som är en av välfärdssamhällets grundstenar. Ingen ska behöva vara orolig för att inte komma in på ett sjukhus från en ambulans, och ingen ska behöva vänta på en operation flera månader, för att sedan få ett samtal om att operationen inhiberats på grund av personalbrist.

Vårdkrisen måste lösas. Det krävs resurser och politisk vilja. Alla har rätt till en god vård, i rätt tid. 

Att på nära håll, som Östra Nylands enda representant i HUS styrelse, få se de utmaningar vi har inom social – och hälsovården I Finland, gör att jag blir alldeles matt. Det handlar om rätten till vård på svenska, tillgången till tillräcklig vårdpersonal, möjligheten att få kontakt med en läkare eller en psykolog när man behöver det och det handlar om tilliten till systemet.

Vårt system skaver på många plan idag, vilket leder till att känslan om trygghet hos områdets invånare rubbas. I vårt välfärdssamhälle måste man kunna lita på att rätt vård fås, då när den behövs, på eget modersmål. Största orsaken till att vi inte idag kan garantera alla rätten till en god vård inom rätt tid är den stora bristen på vårdpersonal, både inom bashälsovården och inom specialsjukvården.

En del av lösningen är att trygga antalet studieplatser inom vården, även på svenska. Detta är dock endast en del av lösningen, eftersom utbildningen tar flera år och eftersom statistiken visar att det på fler håll är svårt att fylla alla de studieplatser som finns redan idag.

Vi måste lyckas göra vårdbranschen mer attraktiv. Detta kräver satsningar på välmående i arbetet, bättre ledarskap och framför allt, mer resurser. Mer pengar och bättre lön. Borgå sjukhus, i och med sjukhusets storlek är för många en bra arbetsplats. Man trivs med mindre team och med en familjär stämning. Samtidigt kan patienten lita på att vården på Borgå sjukhus är bra.

Riksdagen stiftar lagar, och när lagstiftning kring social- och hälsovården görs måste vi se till, att ändringarna inte äventyrar våra mindre sjukhus, så som Borgå sjukhus. Vi har redan fått vittna hurdana följder det fick på Borgå sjukhus när jourförordningen skrevs om. Borgå sjukhus blev av med sin förlossningsavdelning och i och med det även barnbäddavdelningen.

Förutom intressebevakningen mot staten, krävs en stark intressebevakning inom HUS. På hösten samlades många från regionen, för att tillsammans med mig stå upp för vårt sjukhus och för vår jour. Vi fick en delseger, men samtidigt måste vi komma ihåg att sparkraven inom HUS är nästan lika stora även de kommande åren, och då måste vi nog kämpa igen!

Jag är beredd att tillsammans jobba för att trygga och utveckla Borgå sjukhus. Vi behöver en markant investering i en ny sjukhusbyggnad, för att trygga en högklassig specialsjukvård i Östra Nyland, även i framtiden.

Borgå sjukhus behöver sina försvarare, och jag är en av dem!

Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 12.1.2022

Vuosi vaihtui ja hyvinvointialueet ottivat vastuun sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä pelastuspalveluista. Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella näyttää siltä, että siirtymä meni pelättyä paremmin. Alueemme kuntien aikaisemmat toimipisteet jatkavat kuten ennenkin, mutta nyt Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen lipun alla.

Muutos oli iso reilulle 2500 työntekijälle, jotka saivat vuoden vaihtuessa uuden työantajan. Huomenna heillä koittaa ensimmäinen palkanmaksupäivä. Toivottavasti perjantai 13. päivä ei enteile pahaa, vaan palkanmaksu onnistuu ongelmitta.

Sote-uudistus tarkoittaa uudistusta myös HUS:in osalta. Vanha HUS on lopettanut toimintansa ja niin kutsuttu ”uusi HUS” on ottanut vastuun palveluiden järjestämisestä. Uuden HUS:n omistajina toimivat Uudenmaan hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki. Tämäkään omistusrakenne ei ole ongelmaton ja kädenväännöiltä omistajien kesken tuskin vältytään.

Syksyllä kun teimme HUS-yhtymän ensimmäistä talousarviota, lähdimme tilanteesta, jossa uudet omistajat olivat asettaneet talousraamit tasolle, joka jätti vajaan 100 miljoonan loven HUS:n talousarvioon. Samalla omistajat päättivät, että talousarvio ei saa olla alijäämäinen, vaan on päästävä nollatulokseen. Tiukat talousraamit johtivat siihen, että toimitusjohtaja esitti leikkauksia palveluverkkoon noin 20 miljoonan euron edestä. Leikkauslistalla oli muun muassa Porvoon sairaalan päivystystoiminta.

Kovan edunvalvonnan tuloksena esitetyt leikkaukset onnistuttiin torppaamaan ja Porvoon sairaalan päivystystoiminta turvaamaan. Toisaalta sopeuttamistarpeen takia jouduttiin korottamaan asiakasmaksuja ja leikkaamaan henkilöstöetuja. Erityisesti jälkimmäisestä olen itse todella harmissani.

HUS:n palveluverkosta ollaan tekemässä kokonaisselvitys vuoden 2023 aikana. Tämä on taas uusi potentiaalinen uhkakuva Porvoon sairaalan nykymuotoiselle toiminnalle. Moni ääni HUS:n hallinnossa puhuu jo nyt sen puolesta, että selvityksen perusteella on tehtävä ”tarvittavia muutoksia” palveluverkkoon. Mitä tämä tarkoittaa, sitä emme vielä tiedä. Tosiasia on kuitenkin se, että HUS:n talousennuste näyttää merkittävää sopeuttamistarvetta tuleville vuosille.

Kevään eduskuntavaalit hillitsevät varmasti haluja puuttua palveluverkkoon. Mutta mitä käy vaalien jälkeen? Löytyykö myös silloin suurista puolueista Porvoon sairaalan puolestapuhujia? Meidän pienempien puolueiden kamppailu ei yksin tule riittämään.

Tarvitsemme tulevina vuosina entistä enemmän ja kovaäänisempiä Porvoon sairaalan puolestapuhujia. Päättäjillä on tässä tärkeä tehtävä, mutta myös kaikkien alueen asukkaiden tukea tarvitaan. Alueen ainoana edustajana HUS:n hallituksessa tiedän, että edessä on paljon töitä ja pitkiä neuvotteluita. Olen valmis puolustamaan Porvoon sairaalaa, nyt ja aina!

Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 13.12.2022

Vuonna 2020 me päättäjät teimme kaupungille ”kestävän talouden ohjelman”. Talousnäkymät olivat heikot ja säästöt näyttivät välttämättömiltä kaupungin kestävän talouden turvaamiseksi. Jokainen sektori kaupungin sisällä joutui esittämään eri säästökohteita. Myös kouluruoasta päätettiin silloin säästää.

Kouluruoan osalta esitetty taloudellinen säästö ei ollut kovin merkittävä, mutta kouluruuan laadussa se valitettavasti näkyi. Pehmeä leipä vaihdettiin näkkileipään, kala- ja lihatuotteet korvattiin useammin edullisemmilla raaka-aineilla, kuten makkaralla. Salaattivalikoima supistettiin ja raastepöydän antimet pienenivät. Luomumaitoa ei enää tarjottu.

Lähes kaikki näistä heikennyksistä on palautettu ja rahoitusta on sittemmin nostettu lähemmäs sitä tasoa, mitä se oli ennen kesäkuussa 2020 hyväksyttyä ”sopeuttamisohjelmaa”. Mutta kouluruuan maine ja kokemus ruuan laadusta ei koskaan palautunut. Käyttäjien, eli lasten ja nuorten, palautteessa heikennys näkyi välittömästi, eikä tätä mielikuvaa ole sen jälkeen pystytty korjaamaan. Nyt on aika yrittää korjausliikettä ja siksi kaupunginhallitus päättikin esittää valtuustolle, että kouluruoan laadun parantamiseksi määrärahoja korotetaan miljoonalla eurolla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisen lapsen ruoka-annokseen käytetään jatkossa 0,5 euroa enemmän rahaa päivässä. Summa on niin iso, että sen tulisi ehdottomasti vaikuttaa paitsi raaka-aineisiin myös makuun.

Huhtikuussa 2022 Kvaban kaksi oppilasta olivat keränneet adressin paremman kouluruoan puolesta. Nuoret toimittivat adressin kaupunginhallituksen puheenjohtajistolle ja saimmekin yhdessä heidän kanssaan keskustella kouluruoan laadusta, ja siitä mitä parannuksia he kaipaisivat. Toiveissa oli muun muassa paremman makuista kasvisruokaa, perunoita, jotka eivät tunnu kumipalloilta sekä ei-ylikypsää riisiä. Siis tavallista kotiruokaa, joka maistuu ja näyttää hyvältä. Tämä oli oppilaiden viesti meille päättäjille. Ei liikaa vaadittu minun mielestäni. Lupasin näille nuorille, että omalta osaltani teen kaikkeni, jotta kouluruoka olisi sellaista, että he haluaisivat syödä sitä joka päivä.

Mikäli valtuusto siunaa tämän julkisuudessakin paljon esillä olleen ”kouluruokamiljoonan”, olisi mielestäni hyvä teettää koululaisille kyselyä siitä, mitä konkreettisia parannuksia he toivovat. Sen sijaan, että päättäjät tai viranhaltijat pohtivat sitä, mitä olisi fiksua tehdä ja mihin tulisi panostaa, on aika kuulla heitä, jotka aidosti tästä miljoonasta hyötyvät.

Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 12.11.2022

Myönnän, että en ole kulttuurin suurkuluttaja. Se ei johdu siitä, että kiinnostusta ei olisi, vaan ennen kaikkea siitä, että vapaa-aika on omalta osaltani kortilla. Arki on niin kiireinen, että työn, luottamustehtävien ja lasten harrastusten jälkeen ei juuri jää aikaa muulle.

Muutama viikko sitten otin kuitenkin itselleni hyvin ansaitun vapaaillan ja kävin ystäväni kanssa Svenska Teaternissa katsomassa Mary Poppins musikaalia. Liput oli varattu monta kuukautta sitten ja odotin iltaa todella. Kun päivä vihdoin koitti ja suuntasin töihin, olin väsynyt ja työkiireet painoivat päälle. Ajatus musikaalin perumisesta kävi mielessäni. Onneksi sivuutin tämän ajatuksen ja illalla löysin itseni ystäväni seurasta teatterisalista nauttimassa huikeasta esityksestä.

Jo väliajalla totesin seurueelleni, että onpa minulla virkeä ja rauhallinen olo. Ihan kuin olisin nukkunut 10 tunnin yöunet. Kun näytöksen jälkeen istahdin bussiin, huomasin kuinka hymy tuli huulille. Mieli oli rauhallinen ja tajusin miten paljon voimaa ja hyvää oloa sain siitä 3 tunnista, jonka aikana sain vain nauttia hyvästä musiikista, mahtavasta lavastuksesta ja ammattilaisista, jotka tekivät työtään näyttämöllä. Totean vain, että kulttuuri sen kaikissa muodoissa todella luo hyvinvointia meille ihmisille.

Päätin samalla, että jatkossa minun on vain löydettävä kulttuurille enemmän aikaa. Päätin myös, että tätä samaa haluan tarjota perheelleni ja ennen kaikkea lapsilleni. Jo saman viikon lopulla lähdimme lasten kanssa Vessöön Svenskborgiin katsomaan Arne Alligaattoria ja sain todistaa, miten noin 300 lasta todella nautti musiikista. Tila oli niin tupaten täynnä, että lasten bilebändi päätti esittää kaksi konserttia yhden sijaan, jotta kaikki varmasti pääsisivät näkemään esityksen.

Tätä kirjoittaessa herään kuitenkin todellisuuteen. Se, että minä ja lapseni saimme nauttia kulttuurista yhden viikon aikana, kustansi perheellemme noin 150 euroa. Iso raha kenelle tahansa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta kustantaa vastaavaa tai pienempääkään summaa. Onneksi on tarjolla myös paljon maksutonta tai hyvin edullista kulttuuria kaupunkimme asukkaille. Kirjastot ja museot ovat siksi elintärkeitä kunnan asukkaille. Näidenkin palveluiden ylläpitäminen kustannetaan pääosin verovaroin.

Jotta kaikilla kaupungin asukkailla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet nauttia kulttuurista, tulee Porvoossa turvata riittävät resurssit kulttuuripalveluille. Kulttuuri on nostettava yhdeksi keskeiseksi prioriteetiksi. Se edistää hyvinvointia, ehkäisee syrjäytymistä ja luo myös turvallisuuden tunnetta. Kulttuuri on paitsi yhteiskunnallinen palvelu, mutta myös monen kulttuurialan ammattilaisen elinkeino. Tämän elinkeinon elinvoima riippuu siitä, miten paljon me käytämme ja tuemme kulttuuripalveluita.

Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 12.10.2022

Pari viikkoa sitten HUS-yhtymän toimitusjohtaja esitti listan toimenpiteitä, joilla yhtymän ensi vuoden talousarviota voitaisiin tasapainottaa. Tällä hetkellä laskentatavasta riippuen menoja on tuloja enemmän noin 65–95 miljoonaa euroa. Lista sisälsi toimenpiteitä sekä tulopohjan laajentamiseksi että menojen karsimiseksi. Eniten keskustelua syntyi niistä toimenpiteistä, joissa ehdotettiin laajasti eri päivystystoimintojen lakkauttamista. Listalla oli muun muassa Porvoon ja Lohjan päivystysten alasajo. Tästä kokonaisuudesta säästyisi toimitusjohtajan mukaan noin 19 miljoonaa euroa vuositasolla.

Palaute oli välitön EI! Tämä ei käy. Porvoon sairaalan osalta se tarkoittaisi lopun alkua. Alueen päättäjät ja asukkaat seisoivat yhtenä rintamana säästötoimenpiteitä vastaan ja vaikuttamistyötä tehtiin niin julkisesti kuin taustallakin. Maanantaina 26.9. HUS-yhtymän hallitus päättikin palauttaa toimitusjohtajan esityksen uuteen valmisteluun. Tämä oli erävoitto meille Porvoon sairaalan puolustajille. Vaikka erä voitettiinkin, ei koko ottelua ole vielä voitettu.

Tosiasia on edelleen se, että HUS-yhtymän talous on reippaasti alijäämäinen vuodelle 2023 ja investointivaje on merkittävä. Taloutta on siis pakko tasapainottaa. Tällä hetkellä yhtymän omistajat eli Helsinki ja Uudenmaan hyvinvointialueet neuvottelevatkin siitä, voisiko talousarvioraamia nostaa. Selkeämmin sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että voisiko HUS-yhtymä saada käyttöönsä enemmän rahaa ensi vuodelle. Tämä antaa toivoa ja signaalit ovat vähintäänkin kohtalaiset. Valitettavasti kuitenkin epäilen, että mitään päätähuimaavaa lopputulosta ei ole tulossa. On melko mahdotonta kuvitella, että HUS-yhtymän omistajat avaisivat kukkaronsa niin levälleen, että sieltä saataisiin rahat koko alijäämän kattamiseen.

HUS-yhtymän hallituksen jäsenenä tulevat viikot tuntuvat pitkiltä ja tuskaisilta. Edessä on vaikeita päätöksiä, jotka koettelevat ainakin minua. Itä-Uudenmaan ainoana edustajana yhtymän hallituksessa minun suurin tehtäväni on tietysti puolustaa meidän alueen asukkaiden palveluja, mutta samalla minun on oltava vastuullinen. Olenko valmis korottamaan potilasmaksuja ja leikkaamaan tutkimusrahoista vai olenko valmis koskemaan jo valmiiksi tiukoilla olevan henkilöstön etuuksiin? Mitä muuta olisi tehtävissä, jotta yhtymän talous saataisiin tasapainoon? Lupaan kääntää kaikki mahdolliset kivet ja kannot, jotta tarvittavat säästöt saadaan aikaiseksi ilman, että potilasturvallisuus heikentyy, Itä-Uudenmaan palvelut kärsivät tai, että henkilöstö kärsii.

Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 12.9.2022

Uusi perhevapaita koskeva lainsäädäntö astui voimaan noin kuukausi sitten. Tavoite uudistukselle oli hyvä ja tasa-arvoa lisäävä. Naisten aseman parantaminen työmarkkinoilla, hoivavastuun tasaisempi jakautuminen ja isille paremmat mahdollisuudet viettää perhevapaita. Uusi perhevapaamalli on iso askel parempaan ja periaatteessa mahdollistaa kaikkien edellä mainittujen tavoitteiden toteutumisen.

Tosiasia on kuitenkin se, että hyvät tavoitteet eivät toteudu ilman lainsäädännön muutosten huomioimista myös työehtosopimustasolla. Tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa lähes kaikissa yksityisen sektorin työehtosopimuksissa puhutaan edelleen isyys- ja äitiysvapaista, vaikka lainsäädäntö ei näitä termejä enää tunne. Työehtosopimuksissa isyysvapaan palkallisuus on usein määrätty kuuteen arkipäivään, joissakin vielä vähempään. Äitiysvapaan palkallisuus on yleensä kolme kuukautta. Työnantajajärjestöjen näkemys on, että pelkästään terminologian päivittäminen olisi riittävä toimi. Tosiasiassa se pelkästään ei mitenkään edistä uuden lainsäädännön tavoitteiden toteutumista.

Edellisellä sopimuskierroksella lähes kaikissa työehtosopimusneuvotteluissa päädyttiin työnantajien vastahakoisuuden johdosta kirjauksiin, joissa todetaan, että selvitetään uuden lainsäädännön vaikutukset työehtosopimuksiin ja toteutetaan lain vaatimat muutokset kustannuksia lisäämättä. Mitään tosiasiallisia muutoksia ei ole kuitenkaan vielä saatu aikaiseksi. Asia junnaa paikallaan eikä työelämän tasa-arvossa päästä eteenpäin.

Yksityisellä sektorilla ollaan jälleen käynnistämässä uutta neuvottelukierrosta. Tulevalla kierroksella neuvotellaan lähinnä palkankorotuksista, mutta on sanomattakin selvää, että myös perhevapaauudistuksesta tullaan käymään vääntöä. Mikäli uudistusta ei huomioida työehtosopimusten kirjauksissa, tulee käytäntö jatkossakin ohjaamaan ei-synnyttävän (eli käytännössä isän) pitämään vain murto-osan perhevapaista. Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen olisi kaikkien etu.

Mikäli aidosti haluamme, että työelämän tasa-arvo toteutuisi, hoivavastuu jakautuisi tasaisemmin ja yhä useampi isä jäisi perhevapaalle, tulisi myös työnantajien olla valmiit edistämään tätä työehtosopimuksissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että molemmilla vanhemmilla pitää olla yhtäläiset taloudelliset mahdollisuudet jäädä perhevapaalle.

Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 10.8.2022

Monen pienen lapsen elämässä juuri tänään on todella suuri päivä. Liikenne kaduilla vilkastuu ja etenkin kävely- ja pyörätiet täyttyvät pienistä ihmisistä, jotka suuntaavat tänään kouluun. Joku kävelee uutta koulumatkaa ihka ensimmäistä kertaa, toinen kävelee reittiä ensimmäistä kertaa yksin ilman saattajaa, ja toiset taas ovat kulkeneet saman reitin jo satoja kertoja.

Monen kodissa on kenties jo viikkojen ajan muistutettu siitä, millä puolella katua pitää kulkea ja siitä, että tietä ylitetään aina suojatietä käyttäen. Moni lapsi osaa jo unessakin toistaa vanhemman sanat siitä, että pitää katsoa tarkkaan ennen tien ylitystä eikä saa juosta. Jotkut lapset osaavat käyttäytyä erinomaisesti liikenteessä, kun taas toiset eivät ehkä ole vielä sisäistäneet kaikkia tärkeitä oppeja.

Vaikka lapsi kuinka hyvin osaisikin noudattaa sääntöjä, voi kuitenkin käydä niin, että jännitys tai innostus ottaa vallan ja kaikki harjoitellut liikennetiedot ja -taidot unohtuvat.

Myös moni aikuinen jännittää tätä päivää. Joku pohtii sitä, muistaako oma lapsi lähteä oikeaan aikaan bussipysäkille ja toinen pohtii sitä, tuleeko taksi nyt varmasti poimimaan lapsen kyytiin ja jättää oikeaan paikkaan seuraavaa kyytiä varten. Osa vanhemmista lähtee itkuisena pois koulun pihalta jätettyään kuopuksensa vilkuttaen innostuneena ensimmäisestä koulupäivästä.

Juuri tänään on hyvä aamupalaa syötäessä kerrata lasten kanssa vielä kerran liikennesääntöjä ja sitä, miten koulumatka taittuu turvallisesti. On myös hyvä muistuttaa muita aikuisia siitä, että lasten koulutyö alkaa tänään ja liikenteessä pitää olla erityisen varovainen. Illallispöydässä on hyvä käydä läpi, että miten ensimmäinen koulupäivä meni ja kerrata tärkeät ohjeet ja neuvot turvalliseen koulumatkaan.

Tänään ja tulevina viikkoina toivonkin meiltä kaikilta aikuisilta vähän tavallista enemmän malttia ja huomaavaisuutta liikenteessä. Itse ajattelin ainakin yrittää lähteä viisi minuuttia normaalia aikaisemmin kotoa, ihan vain, jotta ei olisi niin kiire. Lupaan hidastaa vähän tavallista enemmän ennen suojatietä ja lupaan ajaa tavallista varovaisemmin koulujen ohi.

Toivotan kaikille aikuisille malttia liikenteeseen ja lapsille toivotan turvallista koulumatkaa, kulki sen sitten jalan, pyöräillen, bussilla tai taksilla. Yhdessä tämäkin koulujen aloitus hoidetaan turvallisesti.