Uusimaan vaali-illassa alkanut keskustelu työehtosopimusten yleissitovuudesta jatkui Anita Springin kirjoituksella (Uusimaa 30.3.2019), jossa käytiin läpi yleissitovien työehtosopimusten kattavuutta. Asia on tärkeä ja siksi haluan oikaista muutaman kirjoituksessa esitetyn seikan.
Työehtosopimuksista puhuttaessa on syytä erottaa kolme asiaa. Työehtosopimusten kattavuus, yleissitovuus ja normaalisitovuus. Työehtosopimusten kattavuus kuvaa sitä, kuinka moni palkansaaja työskentelee sellaisella työpaikalla, jossa noudatetaan työehtosopimusta. Tähän lasketaan sekä normaalisitovat että yleissitovat työehtosopimukset.
Yleisin työehtosopimus on itseasiassa normaalisitova työehtosopimus. Normaalisitova työehtosopimus on velvoittava sopimuksen solmineisiin järjestöihin eli työnantajaliittoon tai palkansaajajärjestöön kuuluville. Normaalisitova työehtosopimus ei siis sido työantajaliittoon kuulumattomia yrityksiä.
Työehtosopimuksesta tulee yleissitova silloin, jos sen solmineen työantajajärjestön jäseninä olevissa yrityksissä työskentelee yli puolet alan työvoimasta. Ja tällöin työehtosopimusta noudatetaan koko alalla, myös yrityksissä, jotka eivät kuulu työantajajärjestöön. Tämä on karkea kuvaus ja vaihtelua voi olla. Yleissitovuudesta päättää työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistuslautakunta.
Spring syyttää kirjoituksessaan kansanedustaja Mikaela Nylanderin kertoneen vääriä lukuja Uusimaan vaali-illassa. Springviittaa Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuun (Työehtosopimusten kattavuus vuonna 2014, Lasse Ahtiainen) ja väittää, että yleissitovien työehtosopimusten piirissä olisi lähes 90% yksityisen sektorin palkansaajista. Tämä ei pidä paikkaansa.
Todellisuudessa Springin kirjoituksessa on sekoitettu työehtosopimusten eri muodot. Kaikkien työehtosopimusten piirissä oli vuonna 2014 84,3 % yksityisen sektorin palkansaajista. Näistä yleissitovien työehtosopimusten piirissä oli vain 18,1 % eli noin viidennes, kuten kansanedustaja Nylander aiemmin totesi. Loput palkansaajista eli 66,2 % ovat normaalisitovien työehtosopimusten piirissä. Nämä tiedot voi halutessaan tarkistaa aiemmin mainitun julkaisun taulukosta 4.
Mielestäni keskustelua on tärkeä käydä aina faktoihin ja tutkittuun tietoon pohjaten. Oman poliittisen agendan ajaminen vahingossa tai tahallaan väärinymmärtämällä ei ole hedelmällistä eikä kehitä yhteiskuntaamme.
Työehtosopimusjärjestelmä on hyvä järjestelmä ja sillä turvataan tärkeitä oikeuksia työtekijöille. Työelämä muuttuu maailman muuttuessa ja on tärkeää, että me olemme valmiita kehittämään sopimusjärjestelmäämme. Tämä tarkoittaa myös paikallisen sopimisen laajempaa hyödyntämistä sekä työantajia että palkansaajia hyödyttävästi.