Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 13.12.2022

Vuonna 2020 me päättäjät teimme kaupungille ”kestävän talouden ohjelman”. Talousnäkymät olivat heikot ja säästöt näyttivät välttämättömiltä kaupungin kestävän talouden turvaamiseksi. Jokainen sektori kaupungin sisällä joutui esittämään eri säästökohteita. Myös kouluruoasta päätettiin silloin säästää.

Kouluruoan osalta esitetty taloudellinen säästö ei ollut kovin merkittävä, mutta kouluruuan laadussa se valitettavasti näkyi. Pehmeä leipä vaihdettiin näkkileipään, kala- ja lihatuotteet korvattiin useammin edullisemmilla raaka-aineilla, kuten makkaralla. Salaattivalikoima supistettiin ja raastepöydän antimet pienenivät. Luomumaitoa ei enää tarjottu.

Lähes kaikki näistä heikennyksistä on palautettu ja rahoitusta on sittemmin nostettu lähemmäs sitä tasoa, mitä se oli ennen kesäkuussa 2020 hyväksyttyä ”sopeuttamisohjelmaa”. Mutta kouluruuan maine ja kokemus ruuan laadusta ei koskaan palautunut. Käyttäjien, eli lasten ja nuorten, palautteessa heikennys näkyi välittömästi, eikä tätä mielikuvaa ole sen jälkeen pystytty korjaamaan. Nyt on aika yrittää korjausliikettä ja siksi kaupunginhallitus päättikin esittää valtuustolle, että kouluruoan laadun parantamiseksi määrärahoja korotetaan miljoonalla eurolla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisen lapsen ruoka-annokseen käytetään jatkossa 0,5 euroa enemmän rahaa päivässä. Summa on niin iso, että sen tulisi ehdottomasti vaikuttaa paitsi raaka-aineisiin myös makuun.

Huhtikuussa 2022 Kvaban kaksi oppilasta olivat keränneet adressin paremman kouluruoan puolesta. Nuoret toimittivat adressin kaupunginhallituksen puheenjohtajistolle ja saimmekin yhdessä heidän kanssaan keskustella kouluruoan laadusta, ja siitä mitä parannuksia he kaipaisivat. Toiveissa oli muun muassa paremman makuista kasvisruokaa, perunoita, jotka eivät tunnu kumipalloilta sekä ei-ylikypsää riisiä. Siis tavallista kotiruokaa, joka maistuu ja näyttää hyvältä. Tämä oli oppilaiden viesti meille päättäjille. Ei liikaa vaadittu minun mielestäni. Lupasin näille nuorille, että omalta osaltani teen kaikkeni, jotta kouluruoka olisi sellaista, että he haluaisivat syödä sitä joka päivä.

Mikäli valtuusto siunaa tämän julkisuudessakin paljon esillä olleen ”kouluruokamiljoonan”, olisi mielestäni hyvä teettää koululaisille kyselyä siitä, mitä konkreettisia parannuksia he toivovat. Sen sijaan, että päättäjät tai viranhaltijat pohtivat sitä, mitä olisi fiksua tehdä ja mihin tulisi panostaa, on aika kuulla heitä, jotka aidosti tästä miljoonasta hyötyvät.