Julkaistu Uusimaassa 28.3.2019

Elämme maailmassa, jossa kovat arvot ohjaavat politikkaa. Taloudellinen retoriikka ohjaa keskustelua ja päätöksiä tehdään ilman kunnollisia vaikutusten arviointeja. Tehdään siis päätöksiä sekä kunnallisella että valtakunnan tasolla tietämättä, miten ne tulevat vaikuttamaan ihmisiin. Pahimmassa tapauksessa ollaan tehty sellaisia päätöksiä, joiden seuraukset eivät palvele kansalaisia.

Moni perhe ja moni perheenperustamisiässä oleva kokee turvattomuuden tunnetta. Koetaan, että viimeaikaiset poliittiset päätökset, kuten koulutusleikkaukset, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ja ryhmäkokojen suurentaminen, ovat vieneet lapsilta ja nuorilta sekä tietysti heidän vanhemmiltaan uskon siihen, että Suomessa ajatellaan lasten ja nuorten parasta. Siihen, että Suomessa halutaan aidosti tehdä päätöksiä, jotka tukevat perheitä.

Jotta Suomi voi olla maailman lapsiystävällisin maa, on kaiken harjoitetun politiikan oltava lapsiystävällistä. Jokaisen poliittisen päätöksen, ei ainoastaan niiden jotka suoraan vaikuttavat lapsiin, on pohjauduttava lapsivaikutustenarviointiin. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on aina ennen päätöksentekoa selvitettävä, miten päätökset tulevat vaikuttamaan lapsiin. Samalla meidän pitää sitoutua siihen, että emme tee päätöksiä, jotka eivät ole lasten etujen mukaisia.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on hyvin selkeä. Lasten etu ohjaa kaikkea tekemistä ja lapsilla on oikeus riittäviin yhteiskunnallisiin resursseihin. Tämä tarkoittaa sitä, että lapset on laitettava etusijalle ja että päätöksiä jotka eivät ole lapsille parhaaksi ei voi tehdä. Ja se tarkoittaa myös sitä, että lapsilla on oikeus riittäviin taloudellisiin resursseihin.

Meidän aikuisten tehtävä on taata, että lasten oikeudet toteutuvat ja että me teemme valintoja lasten parhaaksi.

Meidän on aika panostaa koulutukseen ja varhaiskasvatukseen, on aika pienentää ryhmäkokoja ja palauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus. On aika tehdä lapsiystävällistä politiikkaa.

Lapsiystävällinen politiikka edellyttää poliittista tahtotilaa. Tarvitsemme päättäjiä, jotka haluavat tehdä lapsiystävällisiä valintoja. Me tarvitsemme päättäjiä, jotka aina asettavat lasten etusijalle. Politikkoja, jotka haluavat tehdä töitä lapsiystävällisen Suomen puolesta.