Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 12.9.2022

Uusi perhevapaita koskeva lainsäädäntö astui voimaan noin kuukausi sitten. Tavoite uudistukselle oli hyvä ja tasa-arvoa lisäävä. Naisten aseman parantaminen työmarkkinoilla, hoivavastuun tasaisempi jakautuminen ja isille paremmat mahdollisuudet viettää perhevapaita. Uusi perhevapaamalli on iso askel parempaan ja periaatteessa mahdollistaa kaikkien edellä mainittujen tavoitteiden toteutumisen.

Tosiasia on kuitenkin se, että hyvät tavoitteet eivät toteudu ilman lainsäädännön muutosten huomioimista myös työehtosopimustasolla. Tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa lähes kaikissa yksityisen sektorin työehtosopimuksissa puhutaan edelleen isyys- ja äitiysvapaista, vaikka lainsäädäntö ei näitä termejä enää tunne. Työehtosopimuksissa isyysvapaan palkallisuus on usein määrätty kuuteen arkipäivään, joissakin vielä vähempään. Äitiysvapaan palkallisuus on yleensä kolme kuukautta. Työnantajajärjestöjen näkemys on, että pelkästään terminologian päivittäminen olisi riittävä toimi. Tosiasiassa se pelkästään ei mitenkään edistä uuden lainsäädännön tavoitteiden toteutumista.

Edellisellä sopimuskierroksella lähes kaikissa työehtosopimusneuvotteluissa päädyttiin työnantajien vastahakoisuuden johdosta kirjauksiin, joissa todetaan, että selvitetään uuden lainsäädännön vaikutukset työehtosopimuksiin ja toteutetaan lain vaatimat muutokset kustannuksia lisäämättä. Mitään tosiasiallisia muutoksia ei ole kuitenkaan vielä saatu aikaiseksi. Asia junnaa paikallaan eikä työelämän tasa-arvossa päästä eteenpäin.

Yksityisellä sektorilla ollaan jälleen käynnistämässä uutta neuvottelukierrosta. Tulevalla kierroksella neuvotellaan lähinnä palkankorotuksista, mutta on sanomattakin selvää, että myös perhevapaauudistuksesta tullaan käymään vääntöä. Mikäli uudistusta ei huomioida työehtosopimusten kirjauksissa, tulee käytäntö jatkossakin ohjaamaan ei-synnyttävän (eli käytännössä isän) pitämään vain murto-osan perhevapaista. Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen olisi kaikkien etu.

Mikäli aidosti haluamme, että työelämän tasa-arvo toteutuisi, hoivavastuu jakautuisi tasaisemmin ja yhä useampi isä jäisi perhevapaalle, tulisi myös työnantajien olla valmiit edistämään tätä työehtosopimuksissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että molemmilla vanhemmilla pitää olla yhtäläiset taloudelliset mahdollisuudet jäädä perhevapaalle.