Lähes kaikki, ellei kaikki puolueet haluavat nostaa työllisyysastetta ja hyvä niin. Tosiasia on kuitenkin se että prosentit ovat yhtä tyhjän kanssa ellei samalla huolehdita siitä että ne ihmiset ketkä ovat työelämässä jaksavat tehdä töitä ja voivat työpaikallaan hyvin. Meidän tulisi pohtia ennen kaikkea ennaltaehkäiseviä keinoja jotta mahdollisimman harva palaa loppuun tai joutuu jäämään sairaslomalle mielenterveysongelmien johdosta.

Vastuu ei voi olla ainoastaan työntekijän oma, vaan tähän työhön tarvitsemme kaikkia, niin työnantajaa, työntekijään kun päättäjiäkin. Työntekijällä on oltava oikeat työkalut jotta pystyy paremmin huolehtimaan itsestään ja jotta oppii tunnistamaan milloin omat voimavarat eivät enää riitä, ennen kun se on liian myöhäistä. Työnantajalle taas on annettava riittävät resurssit ja riittävä osaaminen luoda tarvittavat työkalut. Päättäjillä taas on oltava rohkeutta ja halua varata riittävät varat jotta voimme aidosti tehdä tarvittavat lakiuudistukset ja käynnistää tarvittavat hankkeet jotta tämä onnistuu.

Eläketurvakeskuksen mukaan 42 % kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä johtuvat mielenterveysongelmista. Vaikka tutkimukset osoittavatkin että lukema pienenee on kuitenkin tosiasia että nuorten naisten kohdalla nämä luvut nousee kokoajan, viimeisten vuosien aikana nousu on ollut peräti 16%.

Rahassa yksi sairaspäivä maksaa keskimäärin 350€, ja ne jotka jäävät mielenterveysongelmien tai työuupumuksen takia sairauslomalle joutuvat usein olemaan pitkään poissa työelämästä. Todellinen kulu siis on huomattavan paljon korkeampi, sekä työnantajalle, yksilölle että yhteiskunnalle. Tutkimukset kertovat myös että kaikista niistä nuorista jotka jäävät pitkälle sairauslomalle mielenterveysongelmien takia, vain 20% palaavat työelämään.

Minä haluan että ensi hallituskaudella tämä otetaan tosissaan ja tehdään aitoja panostuksia työhyvinvointiin ja erityisesti ennaltaehkäisevään työhön. Ei ole kyse siitä onko meillä varaa tehdä tämä, on kyse siitä, onko meillä varaa jättää tämä tekemättä