Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 6.7.2022

Lähdimme perheen kanssa lyhyelle kotimaanmatkalle Etelä-Savoon. Päätimme yhdistää sukuloinnin huvitteluun ja suuntasimme Anttolaan. Kävimme myös viihtymässä Visulahdessa ja pyörähtämässä Mikkelissä.

Lapset leikkivät pikkuserkkujen kanssa ja uivat kauniissa Saimaassa. Kaiken huipentuma oli tietysti Visulahden vesipuisto. Kolme lomapäivää vierähti nopeasti ja lapset olivat onnellisia. Parhaat kesämuistot kuulemma.

Kotimatkalla vanhempi lapsi totesi, että tästä hän aikoo kertoa kavereille, kun eskari alkaa syksyllä. Samalla hän pohti sitä, mitäköhän kaverit ovat tehneet kesälomalla. Millaisia retkiä ja reissuja he kertovat tehneensä?

Juttelimme hetken siitä, että kaikkien lasten vanhemmat eivät ole vapaalla töistä kesällä, eikä kaikilla ole mahdollisuutta tehdä retkiä ja reissuja, vaikka olisikin lomaa.

Hiljaa mielessäni pohdin sitä haastetta mitä varhaiskasvattajat ja opettajat kohtaavat joka syksy, kun lapset ja nuoret palaavat kouluun ja päiväkotiin. Miten jutella kesän muistoista ilman, että huoneen takaosassa istuva lapsi kohtaa muiden lasten kyselyitä siitä, miksi he eivät käyneet kertaakaan rannalla tai tehneet yhtään reissua.

Kesäloma ei valitettavasti ole kaikille lapsille ja nuorille ”vuoden parasta aikaa”. Joillekin se voi tarkoittaa yksin kotona vietettyjä päiviä ja toisille puolestaan sitä, että joutuu kertomaan kavereille, että ei voi tulla mukaan huvipuistoon tai elokuviin, koska perheen talous ei yksinkertaisesti anna myöten. Monelle vanhemmalle lapsen kesäloma tarkoittaa huolta siitä miten pienempien koululaisten lastenhoito järjestyy, kun vanhemmat käyvät töissä.

Kaupunki järjestää syys- ja talvilomalla lukuisia aktiviteetteja, päiväleirejä ja reissuja eri-ikäisille. Mutta kesällä nämä loistavat lähes kokonaan poissaoloillaan. Onneksi seurat ja seurakunnat järjestävät parhaansa mukaan erilaista toimintaa ja aktiviteettia. Yksi haaste tulee siitä, että kaupunki sulkee liikunta- ja kerhotilojaan kesällä. Leirikeskuksiakin on vähennetty merkittävästi viime vuosien ajan. Kaupungin pitäisi huolehtia siitä, että kaiken ikäisille olisi tarjolla maksutonta tai edullista toimintaa myös kesällä. Kaupungin ei ole tarkoituksenmukaista järjestää kaikkea itse, mutta yhteistyötä seurojen, seurakuntien ja yritysten kanssa voisi hyödyntää entistä enemmän. Vapaa-ajan toiminta myös kesäloma-aikana vähentää eriarvoistumista, lisätään osallisuutta ja tukee perheitä arjen kuormituksessa