Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 12.11.2022

Myönnän, että en ole kulttuurin suurkuluttaja. Se ei johdu siitä, että kiinnostusta ei olisi, vaan ennen kaikkea siitä, että vapaa-aika on omalta osaltani kortilla. Arki on niin kiireinen, että työn, luottamustehtävien ja lasten harrastusten jälkeen ei juuri jää aikaa muulle.

Muutama viikko sitten otin kuitenkin itselleni hyvin ansaitun vapaaillan ja kävin ystäväni kanssa Svenska Teaternissa katsomassa Mary Poppins musikaalia. Liput oli varattu monta kuukautta sitten ja odotin iltaa todella. Kun päivä vihdoin koitti ja suuntasin töihin, olin väsynyt ja työkiireet painoivat päälle. Ajatus musikaalin perumisesta kävi mielessäni. Onneksi sivuutin tämän ajatuksen ja illalla löysin itseni ystäväni seurasta teatterisalista nauttimassa huikeasta esityksestä.

Jo väliajalla totesin seurueelleni, että onpa minulla virkeä ja rauhallinen olo. Ihan kuin olisin nukkunut 10 tunnin yöunet. Kun näytöksen jälkeen istahdin bussiin, huomasin kuinka hymy tuli huulille. Mieli oli rauhallinen ja tajusin miten paljon voimaa ja hyvää oloa sain siitä 3 tunnista, jonka aikana sain vain nauttia hyvästä musiikista, mahtavasta lavastuksesta ja ammattilaisista, jotka tekivät työtään näyttämöllä. Totean vain, että kulttuuri sen kaikissa muodoissa todella luo hyvinvointia meille ihmisille.

Päätin samalla, että jatkossa minun on vain löydettävä kulttuurille enemmän aikaa. Päätin myös, että tätä samaa haluan tarjota perheelleni ja ennen kaikkea lapsilleni. Jo saman viikon lopulla lähdimme lasten kanssa Vessöön Svenskborgiin katsomaan Arne Alligaattoria ja sain todistaa, miten noin 300 lasta todella nautti musiikista. Tila oli niin tupaten täynnä, että lasten bilebändi päätti esittää kaksi konserttia yhden sijaan, jotta kaikki varmasti pääsisivät näkemään esityksen.

Tätä kirjoittaessa herään kuitenkin todellisuuteen. Se, että minä ja lapseni saimme nauttia kulttuurista yhden viikon aikana, kustansi perheellemme noin 150 euroa. Iso raha kenelle tahansa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta kustantaa vastaavaa tai pienempääkään summaa. Onneksi on tarjolla myös paljon maksutonta tai hyvin edullista kulttuuria kaupunkimme asukkaille. Kirjastot ja museot ovat siksi elintärkeitä kunnan asukkaille. Näidenkin palveluiden ylläpitäminen kustannetaan pääosin verovaroin.

Jotta kaikilla kaupungin asukkailla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet nauttia kulttuurista, tulee Porvoossa turvata riittävät resurssit kulttuuripalveluille. Kulttuuri on nostettava yhdeksi keskeiseksi prioriteetiksi. Se edistää hyvinvointia, ehkäisee syrjäytymistä ja luo myös turvallisuuden tunnetta. Kulttuuri on paitsi yhteiskunnallinen palvelu, mutta myös monen kulttuurialan ammattilaisen elinkeino. Tämän elinkeinon elinvoima riippuu siitä, miten paljon me käytämme ja tuemme kulttuuripalveluita.