Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 10.5.2022

Nykypäivänä me äidit, tai oikeastaan vanhemmat, koemme äärimmäistä painetta olla ”hyviä vanhempia”. Kuka ja mikä määrittää sen, millainen on hyvä vanhempi? 

Onko se hän, joka ei koskaan ota ”omaa aikaa”? Hän, joka ei pidä lapsiaan päiväkodissa vaan hoitaa varhaiskasvatuksen itse kotona? Vai onko se hän, joka istuu joka ilta sählykaukalon vieressä kannustamassa? 

Mitä jos et täytä yhtäkään näistä yllämainituista? Mitä jos sinulla on vaativa työ, lapset päiväkodissa klo 7-17 joka arkipäivä, vietät monet illat kaupungintalolla ja useana iltana lapsia hoitaa palkattu lastenhoitaja. Oletko silloin huono vanhempi? 

Itse kuulun tähän edellä mainittuun ryhmään. Poden joskus huonoa omatuntoa siitä, millaisena vanhempana muut minua pitävät. Kotini ei ole aina tip top, kiireen tuntu on jatkuvaa ja usein tuntuu siltä, että ei ole tarpeeksi aikaa perheelle. Silti tiedän, että en ole huono äiti. Haluan uskoa, että riitän minun lapsilleni juuri sellaisena kuin olen. 

Perheen lisäksi teen asioita joista nautin. Käyn töissä ja olen mukana rakentamassa parempaa Porvoota meille kaikille. Silloin kun olen kotona, keskityn olemaan läsnä perheelleni. Kuuntelen ja keskustelen, vietän aikaa lasteni kanssa. 

Yhteiskuntamme on edelleen vahvasti kiinni vanhoissa perinteisiksi mielletyissä rooleissa. Saan usein kuulla, että lasteni takia minun pitäisi olla enemmän kotona ja että en saisi miettiä niin paljon omaa uraani. Kuulen silloin tällöin myös sen, että en ole vanhempi ”oikealla tavalla”. 

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla äiti tai vanhempi. Tapoja olla vanhempi on yhtä monta kuin on meitä vanhempiakin. Ja lähes kaikki tavat ovat yhtä hyviä. Minäkin olen ihan tavallinen äiti, ja se riittää!